Taivalkoski Nappaskenkäreitti

Elokuinen iltapäivä tutustumassa Taivalkoskeen, joka on muuten aivan sympaattinen paikka. Lähinnä oli tarkoitus vain hoitaa pakollinen kauppareissu ja palata sitten takaisin Syötteelle. Toki Syötteelläkin on kaksi kauppaa joista kyllä saa kaiken, niin että pärjää. Jalavan kauppa, joka on Suomen vanhin toiminnassa oleva kauppa, oli monine osastoineen aikamatka menneisiin vuosikymmeniin. Mukaan tarttui maistuvat munkit. Koski itsessään on vaikuttava nähtävyys. Ajettiin parkkiin melontakeskukselle, aikomuksena hieman ihastella koskea. Siinä kävellessä kiinnittyi huomio viittaan ”Nappaskenkäreitti”. Olipa hauska nimi, heti heräsi kiinnostus mistähän nimi on saanut alkunsa. Matkaksi reitille taisi olla ilmoitettu 7 kilometriä. No mikäpä siinä, mennään vähän matkaa, ja lähdetään sitten takaisin, Hulmu oli kyllä into pinkeänä menossa, niin että oli pitelemistä. Oli varmaan vasta mennyt poroja. Sen verran katsoin karttaa, että puolet reitistä seuraa joen vartta ja puolet sitten metsässä. Pari laavuakin oli merkattu. Heti alkuun oli helppokulkuista reittiä ja ihan uudet pitkospuut oli kyllä hienot. Tokihan siellä oli jonkun verran nousuja ja laskuja. Oli niin hieno tutustuminen Iijoen rantoihin, että pitihän se reitti sitten kokonaa kiertää. Keli oli hyvä, onneksi koska tällaiselle ex tempore lenkille ei mitenkään oltu varustauduttu. Taisi olla vesipullo mukana ja valoa riitti vielä ihan hyvin. Nyt syksymmällä pitää tällaisekin reissulle vähän miettiä, mitä ottaa mukaan, ainakin Otsalamppu Cree LED, koska pimeä tulee aina varkain. Hulmu oli sitä mieltä, että jotain evästä olisi voinut olla mukana.

Siitä sitten sain ajatuksen että Haukkupisteessä pitää olla tarjolla koiralle hyvää energiapitoista namia ja matkaevästä, jotta matkanteko on mielekästä, ja ehkä porot kiinnostaisi vähemmän. Päätin ottaa Haukkupisteen valikoimaan laadukkaita Mush Vainu tuotteita. Ne ilmaantuvat kauppaan pikapuoleen.