Iltalenkillä

Tavallinen torstaipäivä. Hulmu Bokseri odottelee iltalenkille lähtöä, 2 vuotiaan innokkuudella. Itseänihän tuntuisi töiden jälkeen sohva kutsuvan, mutta tiedän että on vain lähdettävä. Katsoin ikkunasta, tummia pilviä, kuinkahan sitä nyt varustautuisi? Jos nyt lähtisi kotinurkkia pidemmälle. Otettiin vähän sadevarustetta varmuudeksi ja tietysti vettä. Lähdettiin Haltialasta joenvartta reipasta kävelyä. Hulmu on innokas touhottaja, ja kulkee siinä sivussa touhuillen omiaan pallon kanssa. Polku on hieman mutainen ja liukas, ja märkääkin on edellisen sateen jäljiltä. Ajattelin että ihan kiva lenkki tulee kun aurinkokin pilkistää. Kummasti sitä vaan pääsee vauhtiin, vaikka ensin ei millään olisi huvittanut. Antaa itsellekkin virtaa kun näkee miten koira nauttii kun pääsee toteuttamaan omia juttujaan. Hulmun motto on ”mitä mutaisempaa, sitä kivempaa” No niin, peuroja keskellä polkua meitä tuijottelemassa, Hulmu tietysti haluaisi mennä tekemään tuttavuutta, olipa remmissä pitelemistä.

Käveltiin peltopolkua pitkin Ruutinkosken kautta Pitkäkoskelle, ja sieltä ulkoilureittiä pitkin takaisin Haltialaan, ehkä jotain 5-6 kilometriä. Satoi sitten melkein koko matkan ja oli mutainen lenkki, omat gore-tex tossutkin on ihan vettynyt. Hulmulle otettiin onneksi sadetakki mukaan niin pysyi turkki kuivana. Ajattelin että seuraavaksi pitää hankkia tassupesuri.